Kynästä

ONKO TANSSI SYNTIÄ?

”Syntiä se on – on . Raamatusta olen lukenut. Ja entäs tanssimusiikki ja haitari ”pirun keuhkot” kuten meilläpäin vanhat ihmiset sanoivat. ” Näin totesi yks’ kantaan mielipiteensä isotätini, kun kyläilyreissullani oli jälleen kääntynyt puhe rakkaaseen harrastukseeni tanssimiseen. Sellainen hän on, suorapuheinen – minun muutoin niin viisas isotätini.

Puhutaanko tanssista ylipäätänsä mitään raamatussa, alkoi mietityttää. Tietolähteenä tätini puheet eivät kokemukseni mukaan aina olleet kovin luotettavia. Etsin raamatusta vastausta. Tanssimisesta ei puhuttu mitään. No myönnän, että luin ”harppoomalla”, joten kyselin eräältä tuttavaltani, jonka tiedän jo ammattinsakin puolesta lukeneen raamatun kokonaan. Hän totesi: ”Jossakin mainitaan Daavidin ”karkeloineen”. Itse sana tanssiminen ei esiinny yhdelläkään raamatun sivulla, ei kielteisessä eikä myönteisessä mielessä.” Oletko Sinä lukijani samaa mieltä?

Nuorten tanssipaikat – diskot olivat tälläkin vierailulla isotätini riepoteltavana. Erimielisyyttä mielipiteissämme löytyi. Puolustauduin selittämällä: ” Eikö ole hyvä asia, että nuorilla on omat tanssipaikkansa ja musiikkinsa. Se ei tee tanssista syntiä, että diskoihin tai muihin nuorten paikkoihin tunkeutuu niitäkin, joille tanssiminen ei olekaan illan tarkoitus vaan juominen ja juopuminen. Ottakaamme aikuiset vastuu diskojen juopottelusta. Paikalle ”narikkamikot”, jotka varastoivat diskon ajaksi naulakkoon alkoholipitoiset juomingit. Taataan mahdollisuus ilonpitoon tanssista, tassimusiikista ja toistensa seurasta nauttiville nuorille”

Niitäkin, jotka haluavat jäädä ”pussikaljalle” diskojen ulkopuolelle, on autettava. Hehän vasta tarvitsevat aikuisen ohjausta. Seinävierustoilla maleksivat nuoret tulee houkutella nuorisotiloihin keskustelemaan mitä polkuja kannattaa elämässä tallata. Nuorityöntekijät tekevät arvokasta työtä. Heidän palkkaamisesta ei saa säästellä. Nuorisoon sijoitettu lantti ei hukkaannu. Se on huolenpitoa huomisesta.

Nuorten tanssi usein kuvastaa sitä räiskyvää sisäistä kapinaa, joka kuuluu nuoren elämään. Nuorilla ovat omat tanssinsa – hip hop, break, show ym. Näin pitää ollakin. Tanssi on mitä parhain tapa purkaa ylimääräiset höyryt. Nuorten suosimien tanssilajien harrastajissa on iso joukko lahjakkaita tanssitaitureita. Kukapa ei katselisi ilokseen heidän vauhdikasta esitystä. Sellainen taito ei kerry juopottelemalla, tarvitaan jopa useamman vuoden viikoittaista treenaamista. Harrastuksena tanssi on yksi parhaimpia, se vaatii hyvän kunnon, kasvattaa ryhmähenkeä joukkolajina ja mikä parasta – antaa hyvän mielen.

Tanssilajeja on tarjolla kaiken ikäisille, on salsaa, rumbaa, flamencoa, valssia, tangoa, jopa jäätanssia jne. Jokaiselle löytyy varmasti sopiva harrastuslaji. Eikä aina tarvitse kouluttautua tanssin taituriksi. Tanssilavoilla parit voivat viikonloppuisin pyörähdellä musiikin tahdissa. Sieltä voi yksinäinen hakea itselleen elämänkumppanin. Nykyään tanssilavoilla voimakkaasti juopunut, räyhäävä henkilö on poikkeus. Hänet poistetaan paikalta.

Miksi ennen vanhaan kaikki ”lystinpito” tuomittiin synniksi niin mahtipontisesti, että säkenet heijastuvat vielä tähän päiväänkin, olen mietittänyt. Suomi eli maataloudesta. Iso talo elätti isäntien lisäksi mummit ja vaarit, piiat ja rengit, usein jopa muutaman sedän ja tädin. Taloissa ei ollut traktoreita, ei leikkuupuimureita, oli vain hevosia ja ihmisiä. Koko ajan oltiin työn touhussa. “Otsasi hiessä sinun on leipäsi tienattava” Äveriäs talokaan ei kestänyt lorvailevaa ja tuhlailevaa isäntää tai emäntää. Kaikki houkuttimet, jopa tanssi olivat pahimman pelossa syntiä. Jos talo meni, oli edessä ”mierontie”. Sosiaaliturvaa ei ollut. Eläkkeistä mummille ja vaareille ei ollut tietokaan. Hehän hoitivat jälkikasvun, kun eivät enää pellolle kyenneet.

Nyt meillä on sosiaaliturva, päiväkodit ja eläkkeet. Mummit ja vaarit voivat olla ihan ”oikeesti mummuja ja vaareja”. He voivat nauttia lapsenlapsiensa seurasta halutessaan, ei elannokseen. Nykyisessä sosiaaliturvassa ja eläkkeissä on viilaamista, mutta huonontaa niitä ei pidä. Sitäkin ääntä on ilmassa.

Palatakseni isotätiini, ihmeiden aika ei ole ohi. Tanssi sai synninpäästön. Tv-ohjelma ”tanssii tähtien kanssa” sen teki. Nyt uskalsin kysellä oliko isotädillä omakohtaisia kokemuksia. Olihan niitä. Saman kylän erään tilallisen ainut tytär Mari meni naimisiin tilattoman Heikin kanssa –  ei olisi pitänyt. Äkkirikastunut Heikki vietti iltoja aamutunneille saakka kirkonkylän tanssiravintolassa. Mariaa niille reissuille ei huolittu. Höyli Heikki tarjoili useinkin koko pöydälle, takasi vekseleitä. Talohan siinä meni. Heikin kurkusta se valui. Aattele niin pienestä reiästä mahtui iso talo tiluksineen.

Kirjoittanut Päivi Meros

Nurmijärvin Uutiset N:o 25: “Pienyrittäjille turvaverkosto, tukea kulttuurille ja urheilulle”

– Haluan olla mukana vaalimassa ja parantamassa tätä nykyistä järjestelmäämme entistä oikeudenmukaisemmaksi, Päivi Meros sanoo. Vaikuttaminen olikin päällimmäinen syy, mikä sai lepsämäläisen asettumaan ehdolle eduskuntaan. Meros kertoo, että tarttuisi eduskunnassa etenkin yksin- ja pienyrittäjien verotuksen sekä sosiaaliturvan parantamiseen, julkisen terveydenhuollon toimivuuteen ja kulttuurin ja liikunnan harrastusmahdollisuuksien parantamiseen. …..[…]

Toimittajana Riikka Laine.

Lue koko juttu: tästä

Nurmijärvi Tänään lehdessä vaalidebatti: Meros “Vihreät” vs. Sirainen “Muutos2011”

Meros: En kannata EU:sta eroamista, enkä usko, että kansanäänestys EU-eroamisesta on tarpeen tällä hetkellä. Paremminkin EU-maiden on toimittava avoimemmin ja tehtävä yhteistyötä sen eteen, etteivät yritykset voi keinotella maiden erilaisilla veropohjilla, eivätkä halpatyövoimalla. EU-laajuiset ammattiyhdistyssopimukset alakohtaisista minimipalkoista ja muista työolosuhteista voisi olla yksi ratkaisu. …..[…]

Toimittajana Kristiina Ijäs.

Lue koko väittely : 25_3_2015_nurmijarvi_tanaan_lehti_vaalidebatti

KuntoPlus-lehdessä Katja Keräsen vieraana: “Sirkustemput haltuun” 25.3.2015

Katselemme ihaillen Circus Helsingin salissa treenaavia ammattilaisia. Minulla ja kanssani sirkuslajeja kokeilemaan tulleella Päivi Meroksella on monipuoliset liikuntataustat, mutta sirkustemppuja emme ole kokeilleet…..[…]

Lue koko juttu ja katso kuvat: Kunto_plus_2015_maaliskuu

Kulttuuri on mielen ruokaa – Uudenmaan Vihreät blogissa 11.11.2014

Kulttuuri sanana ymmärretään monella tapaa. Joidenkin mielestä se käsittää jotain alkuperäistä, vaikkapa eri kansanryhmien pyrkimystä säilyttää ja tuoda esiin omaa aitoa identiteettiään. Joillekin se tarkoittaa opiskelun ja ympäristön vaikutuksen myötä vähitellen saavutettua sivistystä. Yhtä kaikki käsitteeseen kulttuuri liittyy useimmiten positiivista, jotain säilyttämisen arvoista.

Sana kulttuuri on saanut alkunsa latinan verbistä colere eli viljellä. Alun perin se tarkoitti maan viljelyä. Tämän päivän kiireisille ihmisille sana kulttuuri tarkoittaa ”hengen viljelyä” useimmiten rentouttavaa tapahtumaa, kuten konsertteja, taidenäyttelyitä, sirkustaide- tai teatteriesityksiä. Kulttuuri on mielen ruokaa, jota tarvitsemme voidaksemme hyvin.

Kuva: Uudenmaan Vihreiden blogissa Päivi Meros vieraana

Kulttuuritapahtumat tarvitsevat esiintymisrakennuksensa, joiden rakentaminen vaatii verorahoja. Olen havainnut, että jotkut asettavat urheilun ja kulttuurin hyvinkin vastakkaisiksi asioiksi. Ajatellaan, että kulttuuriin laitettu raha on pois urheilusta, tai päinvastoin. Kuulee sanottavan, että urheilu on saanut niin ja niin paljon rahaa, nyt on kulttuurin vuoro. Itse en näe asiaa ihan näin. Minulle urheilu ja kulttuuri ovat toisiaan täydentäviä asioita.

Tanssi on minulle rakas harrastus. Väitän, että se on sekä voimia vaativa urheilulaji, että hengen ravintoa sisältävä kulttuurilaji. Parikin tuntia korkeilla tanssikengillä pyöriminen saa jalat maitohapoille ja hien pintaan. Hyvän harjoittelun tai onnistuneen kilpailun jälkeen pukukopin ilmassa on aistittavissa samanlaista mielihyvää kuin onnistuneen jääkiekko-ottelun pelaajilla. Toisaalta tanssi on kulttuurilaji. Se on kaunista ja musikaalista. Koreografiassa on yleensä teatterimaailmasta tuttu tarina. Tanssi on taiteellinen esitys.

Nurmijärveläisiä puhuttaa Klaukkalaan suunnitteella oleva monitoimitalo. Taloa tarvitsevat monet nurmijärveläisten harrastamat kulttuurilajit, kuten tanssi, teatteri ja musiikki. Vastustajien mielestä tehtävää hyvinvointimme eteen on paljon: on kamppailtava pysyvien työsuhteiden puolesta, turvattava julkiset palvelut kuten koulutus ja sairaanhoito. Rahaa monitoimitaloa varten ei ole.

Itse toivon, että Nurmijärvelle saataisiin vihdoinkin monitoimitalo. Pianhan se on päätettävänä valtuuston pöydällä. Olen sitä mieltä, jos nuori saadaan mukaan kulttuurin tai urheilun pariin, on sillä varmasti hyvä kasvattava vaikutus. Mielestäni valtion ja kuntien täytyy sitoutua ylläpitämään laaja kulttuurin ja urheilun tukijärjestelmä, joka turvaa jokaiselle kansalaiselle mahdollisuuden taide- liikuntaharrastuksiin sekä taide- urheilu- ja kulttuurikokemuksiin. Se takaa demokraattisen kasvun eväät nuorisollemme.

Päivi Meros
Valtuutettu ja eduskuntavaaliehdokas Nurmijärveltä

Uudenmaan Vihreät Blogi
——

Vihreiden Uudenmaan piiripäivät 15.9.2012 avauspuheenvuoro

Kuntavaalit ovella – miten vihreä politiikka näkyy ja mitä se on juuri tässä ajassa paikallistasolla.

Kuntauudistusta – kuntien hallintojen yhdistämistä on ajettu kuin käärmettä pyssyn. Kaikki kunnat eivät vaan ole tuosta kehityssuunnasta niin kovin yksimielisiä. Myös itsenäisyyttä, riippumattomuutta ja kotiseudun paikallisuuden arvoa halutaan keskusteluun mukaan kuntien yhdistämiskysymyksen kanssa. Ei olla kaikilla tahoilla ollenkaan varmoja, että yhteen liitetyt kunnat – pakolla tai ilman pakkoa – tuovat riittävää hyötyä – taloudellista tai hallinnollista. Riittävää hyötyä siis niihin väistämättömiin menetyksiin verrattuna, mitä isoista yksiköistä myös seuraa.

Kotikuntani Nurmijärvi on monen muun samankokoisenkin kunnan tavoin antanut yksimielisen lausunnon tähän nyt käynnissä olevaan kuntauudistus-prosessiin liittyen. Lausunto lyhyesti: Yhteistyö muiden kuntien kanssa jatkukoon ja kehittyköön, mutta peruskunta säilyköön itsenäisenä. Lausuntoon on liitetty laajat ja kiistattomat perustelut.

Näyttää siltä, etteivät edellä kuvatut paljonkaan paina, kun on jo etukäteen päätetty, että lisätään uusi hallintoporras maakuntavaltuusto, -hallitus ja –lautakunnat peruskuntien hallintojen päälle. Laskelmia lisähallintoportaan taloudellisista säästöistä en ole nähnyt ja onkohan niitä edes tekeillä – epäilen. Hallintotasojen lisääminen kasvattaa vääjäämättä kokonaiskustannuksia ja sitä kautta veroja. Kun päämäärästä – kuntauudistuksesta on tullut itsetarkoitus-, alkuperäiset tavoitteet unohtuvat helposti ja ihan tarkoituksella.

Maakuntahallinto ottaisi kunnilta keskeisiä tehtäviä alueiden suunnittelussa, palveluiden järjestämisessä, liikenneyhteyksissä jne. Kunnille jäisi näpertely lähiliikuntapaikkojen, päivähoitopaikkojen, koulujen, terveyskeskusten jne. kanssa. Merkittävät kuntia koskevat tärkeät linjaukset tehtäisiin maakuntatasolla.

Kehärata, jota nyt rakennetaan – korkein kustannuksin, valmistuneen nykytiedoilla vasta 2015. Korkeat kustannukset johtuvat mm. lentokentän alittavasta tunnelista ja siitä, että rata menee Hämeenlinnan väylän poikki. Kehärata palvele jatkossa rakennettavaa Keimolan aluetta, siis vielä rakentamatonta aluetta, jonne oletetaan joskus tulevaisuudessa rakennettavan suuret asuinalueet muiden vielä kaavailuvaiheessa olevien hankkeiden ohella.

Klaukkalan alueella on jo nyt lähes 20000 asukasta ja sinne on yritetty junanrataa Martinlaaksosta jo ainakin 25 vuoden ajan. Jos ensin eli tässä vaiheessa olisi rataa jatkettukin – Klaukkalaan, olisi se palvellut valmistuessaan suurta asukasmäärää heti valmistuttuaan. Kustannukset olisivat olleet merkittävästi pienemmät. Hämeenlinnantien liikenneruuhkiin yksityisautoilun vähentyessä olisi tullut helpotusta ja näin osaltaan ilmakehän päästöt vähentynyt heti. Tämän voi tietysti katsoa jälkiviisaudeksikin, mutta tämä on hyvä esimerkki siitä, mitä vain suurien kuntien käsissä olevat hallinnot, kuten kaavailtu maakuntahallinto, voivat saada aikaan.

—-

Ilmastolaki

Kuuttakymmentä ikävuottaan lähestyvä, vielä nykyisinkin työelämässä ympäristön hyväksi työtätekevä, kertoi kokemuksistaan nuorena uransa alussa. ”No no tyttö, älä nyt – rauhoitus nyt. Mekö rakennettaisiin tehtaisiin kalliita ”putsareita” tai lajiteltaisiin kaatopaikkajätteet. Kilpailukyky siinä romahtaa – turhaa investointia.”, naureskelivat isommat ja pienemmät tehtaan pomot.

Onneksi ei ajatella enää ihan näin, mutta silti vieläkin Suomi kaipaa yhdessä demokraattisesti ja huolella suunnitellun ilmastolain, jonka avulla Suomi saavuttaa päästövähennystavoitteensa hallitusti ja johdonmukaisesti. Kun laki valmistellaan kestävälle pohjalle, sen avulla yrittäjä varsinkin pienyrittäjä ja yksityinen kansalainen ei joudu yllättäviin ja kohtuuttomien korotusten maksajaksi.  Ilmastolaki tukee myös ilmastomyönteisen liike-elämän investointeja luomalla vakaan ja ennustettavan toimintaympäristön pitkälle tulevaisuuteen. Uusiutuvan energiateknologian alalle voidaan luoda merkittävästi uusia työpaikkoja. Talous on ennen kaikkea väline inhimillisten tarpeiden tyydyttämiseksi, ei itsetarkoitus. Hyvinvointia luodaan meidän kaikkien yhteisellä työllä.

Nuoret äidit tasa-arvoiseksi miesten rinnalla työelämässä

Lapsiperheiden arjen ongelma on nuorten naisten syrjiminen työmarkkinoilla. Nuori miespuolinen ekonomin alku valisti minua: ”Kun minusta tulee johtaja, en palkkaa nuoria naisia. Heistähän koituu yritykselle kohtuuttomia riskejä. Jäävät heti äitiyslomalle ja viimein kun tulevat töihin, eivät jaksa paneutua työhönsä. Perheen ”uusi tulokas” valvottaa äitiä milloin minkin vaivan takia.  Mies on ehdottomasti luotettavampi työntekijä”

Tänä päivänä, kun suurin osa nuorista naisista on kouluttautunut ammattiin. Yhteiskunta on rahallisesti panostanut heihin. Heidän ammattitaitoaan ei saa hukata.

Työelämän käytännöt on sovitettava vanhemmuuteen. Lasten ollessa pieniä molemmilla vanhemmilla tulee olla halutessaan mahdollisuus, jopa velvollisuus, jäädä vuoronperään lapsen synnyttyä vanhempainlomalle, tehdä vuoronperään lyhyempää työpäivää.  Nuorten naisten asema työelämässä ei kohene, ennen kuin lainmuutoksella päätetään, että lasten kasvattamisesta aiheutuvat kustannukset jaetaan kaikkien työnantajien kesken, niin nais- ja miesalojen työnantajien kesken.

Eroavien vanhempien olisi pystyttävä sopimaan yhteishuoltajuudesta, joka ei tarkoita pelkästään viikonlopputapaamisia, vaan kaikkia kustannuksia ja huolenpitoa lapsesta.  Jos toinen vanhemmista laiminlyö velvollisuuden perilliseensä nähden on kyse yksinhuoltajasta. Yksinhuoltajille on yhteiskunnan taattava riittävä toimeentulo myös heidän tehdessään osa-aikatyötä

Tuleeko korkeakoulutus säilyttää jatkossa maksuttomana:

Suomen Brändi-ryhmä nosti koulutuksen yhdeksi valtiksemme laadukkaan, monipuolisen ja koko maan kattavan koulutusjärjestelmän vuoksi. Suomalaiset ikäryhmät pienenevät ja tarvitsemme laajan korkeakouluverkostomme ylläpitämiseksi opiskelijoita maista, joiden koulutusjärjestelmä ei vastaa nopeasti teollistuvan maan tarpeita.

Mistä rahat? Miten koulutus muutettaisiin rahaksi? Työryhmä toisensa perään ehdottaa lukukausimaksua. Joku ryhmä ehdottaa maksua EU/ETA-maiden ulkopuolisille tutkinto-opiskelijoille, joku kaikille ulkomaalaisille opiskelijoille, joku myös suomalaisille opiskelijoille, varsinkin jos kyseessä on toinen tutkinto

Otan esimerkiksi taiteilijat, koska työni myötä olen tutustunut ulkomaalaisiin taitelijoihin. Moni heistä on opiskellut Suomessa vaihto-oppilaana tai suorittanut koko tutkinnon täällä. Palaute koulutustasostamme ja koulutustavastamme on ylitsekehuva. Verkostoitumista pidetään vain kauniina sanana ilman tuloksia. Väittämä ei pidä paikkansa. Suomalaiset taiteilijat ovat saaneet ulkomaalaisten ystäviensä avustuksella omia töitään muuten niin vaikeille ulkomaan markkinoille. Lukukausimaksu ei korvaa pitkällä tähtäimellä tulevaa kaupallista hyötyä. Vierastan, jopa EU/ETA-maiden ulkopuolisille opiskelijoille suunniteltua maksua. Vaikkapa pienen pieni osa Kiinan ja Intian taidemarkkinoista avautuisi tällä tavalla suomalaisille taiteilijoille, olisi se heille ja samalla meille suomalaisille iso juttu.

Opintotuki on sidottava muiden sosiaalietuuksien tavoin elinkustannuksien nousua kuvaavaan indeksiin 1.1.2012?

Moni opiskelija on kuullut tokaisun ”ota lainaa”.  Itse vältyin opintolainalta tekemällä miltei kaikki viikonloput, useat illat ja kesälomat töitä paikallisen marketin kassalla. Opiskelupäivän päätteeksi kiiruhdin töihin ja töiden jälkeen kotiin opintojen pariin. On selvää, ettei aika riittänyt monipuoliseen ja terveelliseen elämään. Jopa rakas harrastukseni – tanssi- jäi useinkin väliin.

Kyllähän siinä väsymys monta kertaa yllätti, jopa kyllästyminen moiseen elämänmuotoon välillä lamautti. Yksi ratkaisu olisi valtion maksamat koulutussetelit, joilla opiskelijat voisivat maksaa opintojaan tietyn ajan. Seteli takaisi rahallisesti yhtäläiset mahdollisuudet sekä rikkaille että köyhille korkeakouluopiskeluun. Se tehostaisi opiskelua ja lyhentäisi opiskeluaikoja. Työelämässä valmistuneet nuoret maksaisivat veroina valtiolle koulusetelinsä moneen kertaan.

Jos koulutusseteli ei etene, niin opintotuki on sidottava elinkustannuksien nousua kuvaavaan indeksiin 1.1.2012?

KIRJASTOJEN TOIMINTAEDELLYTYKSET KULTTUURITARJOAJANA TAATTAVA

Meillä eivät kaatopaikkojen reunamilla kohoa slummit, eikä meillä ole työssä raatavia kuusivuotiaita. Tehtävää hyvinvointimme eteen täälläkin on jatkuvasti paljon: on kamppailtava työttömyyttä vastaan ja pysyvien työsuhteiden puolesta, turvattava julkiset palvelut kuten koulutus, sairaanhoito, kirjastot jne.
Kirjasto ¬¬- hyvinvointiyhteiskuntamme instanssi, meidän yhteinen omaisuutemme, ilmainen alue, joka ei lajittele meitä maksukyvyn, koulutuksen, ihonvärin, uskonnon, sukupuolen mukaan – välillä luokitellaan ylimääräiseksi kustannukseksi, jonka vain kirjastomaksu voi pelastaa. Mielestäni ollaan vikatiellä.

Nykynuoriso tarvitsee omat ”härvelinsä”. Mikäpä sen turvallisempi paikka kuin kirjasto opastaa nuoria oikean tiedon lähteelle. Nuorisoon sijoitettu lantti ei hukkaannu.
Digitaaliset laitteet eivät ole pelkästään nuorten suosimia. Tapasin tässä pirteän eläkevaarin – käytti itsestään tätä nimeä. Hän esitteli innoissaan kirjastosta lainaamansa lukulaitetta.” Siellä se avulias kirjaston henkilökuntaan kuuluva latasi minulle haluamani kirjat. Tämä on vielä koekäytössä. Hyvä on. Toivottavasti valtio antaa rahaa. Ei tarvitse raahata isoja kirjapinoja. Lisäksi ne esittelijät laitteen, jolla voi videonauhat muuttaa digitaaliseksi. Minäpä vien sinne heti mun lapsistani kuvaamani juhlatapahtumat: syntärit, joulut ja kesälomaretket.”

Fyysisen hyvinvoinnin lisäksi meidän on panostettava henkiseen hyvinvointiin. Kirjastoa, perinteisen kirjalainaamisen lisäksi, voidaan kutsua kulttuurin monitoimitaloksi. Taiteen ja kulttuurin eheyttävä vaikutus kohottaa itsetuntoa, lisää uskallisuutta tarttua arjen hallintaan liittyviin tehtäviin. Valtion ja kuntien täytyy sitoutua ylläpitämään laaja kulttuurin tukijärjestelmä, joka turvaa jokaiselle kansalaiselle mahdollisuuden taide- liikuntaharrastuksiin sekä taide- ja kulttuurikokemuksiin. Kirjastojen säilyminen ja varustaminen nykypäivää vastaavaksi on kansalaisvelvollisuutemme. Se takaa demokraattisen kasvun eväät nuorisollemme ja aikuisille monipuolisen, ilmaisen ympäristön tietojensa ja taitojensa päivittämiseen.

************